Meillä asuu kiimalima

Ihanaakin ihanempi kiima kausi on alkanut freteillä. Meillä on odoteltu Kodan ja Amelian kiimaa. Yhdessä vaiheessa mietin jo Oskarinkin alottavan mutta toisin kävi onneksi. Säikähdin jo onko tuon pienen implantin teho loppumassa jo vuoden jälkeen, mutta olikin vain omia harhakuvitelmia. Amelia on alkanut hieman jo tuoksahtaa, ja pieniä muitakin kiiman merkkejä on havaittavissa. Koda taas on hetken ollut jo kovassa vauhdissa. On ollut kuitenkin helpompi Oskariin verrattuna, mm. kaikkia paikkoja ei ole tarvinnut merkata, ja käytöskin on ollut kilttiä meitä ihmisiä kohtaan. Aluksi Koda sai olla poikien kanssa vuoronperää, jotta Ameliallakin olisi seuraa mutta viimesimpinä päivinä ei Ramonen ole saannut samassa tilassa rauhaa, joten Koda on viettänyt yksinäistä sinkku elämää. Iltaisin ollaan välillä otettu pojat yhdessä juoksemaan, niin on voitu vahtia että jokainen saa olla rauhassa, ja Koda saannut hieman leikkiä myös kavereiden kanssa.

Viime viikon perjantaille varasin eläinlääkäri ajan. Kävimme laittamassa pikku implantin. Tuo reissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Meidän oli tarkoitus pakata näätä autoon, matkata apteekin kautta ostamassa nutria helpottamaan lantin laittoa ja mennä eläinlääkärille. Auton akku olikin yön aikana päättänyt sanoa itsensä irti, jonka seurauksena jouduimme käppäilemään. (Onneksi matka ei ole pitkä). Odotustilassa juttelin vanhemman rouvan kanssa, freteistä, hän kertoi monen kymmenen vuoden päästä juttuja ja kyseli hieman Kodasta. Olipa mukava jutella jonkun kanssa, kun lääkäri aika oli puoli tuntia myöhässä. Implantin laitto oli pojalle hieman haastavaa niska nahka oli sen verran paksu, että eläinlääkäri joutui tehdä kunnolla töitä saadakseen neulan menemään läpi. Koda hieman sihisi pöydällä, kun meillä ei nutria ollut, eikä lääkärilläkään myydä. Olin aluksi mainostanut niin kilttiä näätää, mutta kun Ulla painoi lantin laiton jälkeen kohtaa jotta lantti varmasti olisi nahan alla meinasi Koda näyttää hammasta. Kotiin palattua se hieman oli loukkaantuneen oloinen ja omissa oloissaan, mutta taisin saada tuon reissun anteeksi.
Paljon Koda nyt kaipaa ihmisen seuraa, kun joutuu pääosin olla yksin. Toivotaan,että implantti alkaisi vaikuttamaan lähitulevaisuudessa, saisi toisen talvisusista Kodan seuraksi.